Heräsin

Miksi niin vakavana? Eikö kaikki mene hukkaan jos tuhlaan kaikki päivät kouluun ja töihin? Menee, mutta valehtilisin jos sanoisin, että itse teen niin. Mikä siinä on, että tuntuu yksinkertaisesti mahdottomalta tehtävältä tarttua kirjoihin ja avata se Word netin sijasta?  Tuntuu, että olen muille se ahkera, kunnianhimoinen ja ehdoton menestyjä. Asettaa aikamoisia paineita... Lupaisin että pinnan alla on muutakin, jos joku joskus kysyisi. Mutta ei kysy. So what " We can always, we can always party on our own... " Peili on paras ystäväni. Sieltä katsoo aina takaisin joku joka on kaikesta samaa mieltä ja joka itkee ja juhlii aina samaan aikaan. Myöntäkää pois, edes oman päänne sisällä; ette tunnu kuuluvan mihinkään. Ei se mitään, kunhan kuulutte omaan maailmaanne ja siellä peilissä takaisin tuijottaa itsellenne rakas ihminen.

Pakahdun onnesta kun tämä kirjapino katoaa pöydältäni ja voin sanoa hyvästit ***:lle, koululle, jonka maine on 100% puppua.